Läsnäolon ja systeemisyyden terapia (LST)
Rakkaudellinen läsnäolo • Systeeminen ymmärrys • Merkityksellinen toiminta
Mitä LST on?
LST yhdistää modernin psykologian, kiintymyssuhdeteorian, systeemisen ymmärryksen, perhekonstellaation, läsnäolon ja useita tutkimuksellisesti vahvoja terapiaviitekehyksiä.
Nämä lähestymistavat nivoutuvat eheäksi kokonaisuudeksi, joka on enemmän kuin sen osat yksin erikseen.
LST:n synty
”Tuntuu hassulta sanoa, mutta LST syntyi vaivihkaa, itsekseen. Muistan hetken, kun havahduin siihen, että tässä on syntynyt oma terapiasuuntauksensa. Tämä tapahtui huhtikuussa 2025 Portugalissa, jossa pidin retriittiä.
Olimme aloittaneet Läsnäolon ja systeemisyyden lyhytterapeuttikoulutuksen jo edellisenä vuotena, ja ajatukseni oli tuoda yhteen parhaimpia osia vaikuttavista terapiasuuntauksista, joihin olin vuosikymmenien aikana tutustunut.
En pyrkinyt luomaan uutta suuntausta – mutta Portugalissa tapahtui jotakin syvästi liikuttavaa. Erään osallistujan kanssa tapahtui voimakas rakkauden kokeminen, mikä laukaisi minussa muiston lukemattomista hetkistä, joissa
olin nähnyt todellista paranemista. Kaikkia niitä kokemuksia yhdisti yksi asia: rakkaus.”
— Jani Roman
LST:n kolme ydinelementtiä
1. Rakkaudellinen läsnäolo
Rakkaudellinen läsnäolo on hyväksyvä ja myötätuntoinen tila, joka luo turvaa ja mahdollistaa muutoksen.
Kiintymyssuhdeteoria (Bowlby, 1969; Ainsworth, 1978) ja polyvagaaliteoria (Porges, 2011) selittävät, miksi turvan kokemus on keskeinen terapeuttisen muutoksen edellytys. Turva synnyttää korjaavan kokemuksen, joka auttaa rakentamaan uudenlaisen minäkuvan ja syvempää yhteyttä toisiin. Se vahvistaa myös tunnesäätelyä ja mentalisaatiokykyä.
Läsnäolon taito on edellytys sille, että voimme työstää ja kehittää itseämme. Mindfulness-harjoittaminen (Kabat-Zinn, 1990; Davidson & Lutz, 2008) on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi vahvistaa tietoista läsnäoloa ja tunnesäätelyä.
Tunnekeskeinen terapia (EFT) auttaa työskentelemään välteltyjen tunteiden ja kiintymyssuhdehaavojen kanssa (Johnson, 2008; Greenberg, 2011). Tämä työ on käytännössä rakkauden vapauttamista: opimme ilmaisemaan ja vastaanottamaan rakkautta.
Myötätuntokeskeinen terapia (Gilbert, 2010) tuo LST:hen evoluutioperäisen näkökulman: myötätunto on säätelyjärjestelmä, jolla on vaikutuksia hermoston toimintaan (Kirby et al., 2017). Evoluutiopsykologinen ymmärrys normalisoi esimerkiksi häpeän ja ahdistuksen tunteita — on luonnollista kokea niitä. Tämä auttaa kohtaamaan vaikeita tunteita ja kehittämään itsemyötätuntoa.
2. Systeeminen ymmärrys
Systeeminen ymmärrys LST:ssä pohjautuu perhekonstellaatiotyöskentelyn (Hellinger, 2001; Weber, 2008) ja yleisen systeemiteorian (von Bertalanffy, 1968) näkemyksiin: yksilö on osa suurempaa elävää kokonaisuutta. Tämä nostaa esiin omantunnon merkityksen rakkaudessa ja kärsimyksessä — emme ole irrallisia, vaan osa perhettä, yhteisöä, ihmiskuntaa ja ekosysteemiä.
Konstellaation avulla voidaan nähdä näkymättömiä sidoksia ja alitajuisia dynamiikkoja sekä työstää niitä. Nämä sidokset heijastavat paitsi emotionaalisia myös biologisia periytymismekanismeja (Yehuda et al., 2016; Schore, 2012). Konstellaatio auttaa ymmärtämään, miten projisoimme menneisyyden nykyhetkeen ja miten rakkaus pitää meitä kiinni vanhassa. Kiinnipitäminen on sokeaa alitajuista rakkauttamme, ja irtipäästäminen on laajempaa tietoista rakkautta, johon voimme vapautua ja kasvaa.
3. Merkityksellinen toiminta
Merkityksellinen toiminta on rakkauden ilmentämistä elämässä. Kun saamme yhteyden siihen, mitä rakastamme, on sen luonnollinen seuraus, että haluamme rakkautemme näkyvän elämässämme. Meissä on syvä tarve olla hyödyksi ja palvella elämää – ilman sitä koemme merkityksettömyyttä, irrallisuutta ja onttoutta.
Merkityksellisen toiminnan ajatus rohkaisee ottamaan vastuuta omasta elämästä ja toimimaan sen hyväksi, mikä on totta ja elämää tukevaa. Tutkimukset merkityksellisyyden kokemuksesta (Frankl, 1946; Deci & Ryan, 2000) ja hyväksymis- ja omistautumisterapiasta (Hayes et al., 2011) osoittavat, että arvojen mukainen toiminta lisää hyvinvointia ja yhteyttä elämään.
Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT, engl. ACT) auttaa tunnistamaan mikä on itselle merkityksellistä, ja havaitsemaan, kulkeeko toiminta arvoista poispäin vai niitä kohti. Usein kuitenkin toimintamallien juuret ovat syvemmällä kuin mihin kognitiivinen työ yksin yltää; tällöin perhekonstellaatio ja tunnekeskeinen työskentely auttavat purkamaan syvempiä esteitä rakkauden ilmaisulle.
Rakkausomatuntoteoria – LST:n sydän
LST:n ytimessä on rakkausomatuntoteoria (love-conscience theory), joka selittää, miten ja miksi kiintymyssuhde ja ylisukupolviset sidokset syntyvät. Teoria nostaa rakkauden keskeiseksi tekijäksi ihmismielen toiminnassa.
Nimensä mukaisesti teoria esittää, että omatunto on evolutionäärisen rakkauden ilmenemä, ja siten omatunto ja rakkaus liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Siksi ei ole yllättävää, että monissa hengellisissä traditioissa, esimerkiksi kristinuskossa, puhutaan armosta – se kuvastaa intuitiivista ymmärrystä siitä, miten syyllisyys painaa meitä ja todellinen paraneminen onkin syyllisyydestä vapautumista. Tämä kuvastaa omantunnon keskeistä merkitystä miltei kaikissa mielenterveyden haasteissa.
”Omatunto on evolutionäärisen rakkauden ilmenemä.”
Teoria asettuu linjaan sosiaalisen neurotieteen havaintojen kanssa (Cacioppo & Patrick, 2008; Keltner, 2009): rakkaus ja omatunto toimivat hermostollisina säätelyjärjestelminä, jotka tukevat yhteyttä ja yhteistyötä lajimme selviytymisen kannalta.
Omatunto – eli syyllisyys – tulee selkeästi näkyville konstellaatiotyöskentelyssä. Seuraamalla syyllisyyttä löydämme ne sidokset, jotka pitävät ihmistä kiinni menneessä. Nämä alitajuiset lojaliteetit, siis rakkauden sidokset, ovat niin vahvoja, että pelkkä mielen päätös irrottautua sidoksista ei riitä – siihen tarvitaan uudenlainen rakkaudellinen ymmärrys, joka vapauttaa myös aiemmat sukupolvet kärsimyksestä.
Eksistentiaalinen ulottuvuus
Kokemuksen kautta syntynyt ymmärrys rakkauden ja omatunnon merkityksestä avaa meille uudella tavalla elämän mysteeriä. Monissa viitekehyksissä ja traditioissa on kosketeltu samoja kysymyksiä käyttäen erilaisia kuvauksia ja määritelmiä. Tämä auttaa tunnistamaan mikä niissä on yhteistä, ja voimme tulkita hengellisissä traditiossa olleita viisauksia uudella tavalla: psykologisena ymmärryksenä ihmisen vapautumisesta, sen sijaan, että ne nähtäisiin moraalisina tai hengellisinä ohjeina, jotka helposti jumiuttavat ihmiset dogmaattisiin uskomuksiin, eivätkä kosketa dogmien taustalla olevia systeemisiä ja inhimillisiä suojarakenteita.
Kun näemme, miten evoluutio — elämä — pyrkii selviämään ja miten omatunto toimii tämän rakkauden ilmentymänä, ymmärrämme, että kyse ei ole vain “persoonallisista ominaisuuksista”, vaan meitä läpäisevästä mekanismista.
LST:ssä eksistentiaaliset pohdinnat ovat osa kasvuamme. Elämän mysteeri ja psykologinen ymmärrys eivät ole vastakohtia, kuten eivät tutkimus ja hengellisyyskään. Näihin sijoitetut vastakkainasettelut kertovatkin enemmän ihmisen psykologisista projektioista kuin itse asioista – ja tätä todellisuutta voimme tarkastella LST:ssä.
Tämä näkökulma on linjassa eksistentiaalisen terapian ja merkityskeskeisen psykologian (Yalom, 1980; Wong, 2011) kanssa, jotka korostavat ihmisen kykyä löytää yhteys ja tarkoitus osana elämän mysteeriä.
Miten LST:ssä työskennellään?
Tunnekeskeinen työskentely (EFT ja CFT) auttaa luomaan turvallisen tilan, jossa on mahdollista käsitellä kiintymyssuhdehaavoja. Konstellaatio taas tuo systeemisen ulottuvuuden, ja auttaa työstämään ihmissuhteisiin ja ylisukupolvisiin sidoksiin liittyviä haasteita – voimme jopa tunnistaa, että myös kiintymyssuhteissa ilmenevät haavat ovat seurausta perhehistorian vaikeista kokemuksista. Kokemus on näyttänyt, että syvä rentoutuminen tapahtuu, kun emme hoida vain yhtä perheenjäsentä, vaan vasta kun koko perhesysteemi saa vapauttaa jumiin jääneen rakkauden.
Kukaan ei ole erillinen ja irrallinen, ja tämä nostaa esille yhteisön merkityksen. Meidän on tuettava myös yhteisöjen eheytymistä ja kasvua. Konstellaatioiden avulla voimme kohdata yhteisiä haasteita ja jännitteitä, kuten yhteisöjen ristiriitoja, polarisaatiota, me-vastaan-ne asetelmia ja yhteisen tulevaisuutemme haasteita. Voimme nähdä niistä ja niiden taustoista enemmän ja paljastaa ongelmien juurisyitä, samalla kuin kohtaamme niihin liittyviä koteloituneita emotionaalisia haavoja, ja tulla niistä kosketetuiksi. Tämä synnyttää myötätuntoa kaikkia osapuolia kohtaan.
Systeemisen ymmärryksen, ja sen myötä koetun rakkauden vapautumisen – eli armon – myötä alamme tajuta elämäämme uudella tavalla. Näemme itsemme ja läheisemme uusin, armollisin ja rakkaudellisin silmin. Tämä vapauttaa meitä projektioista, joita olemme tiedostamattamme heijastaneet toisiin, ja silloin voimme vihdoinkin kohdata toisen ihmisen sellaisena kuin hän on – mikä liittyy itsemme hyväksymiseen sellaisena kuin olemme.
Tämä integroiva työskentelytapa on linjassa nykyisen psykologian integratiivisten suuntausten kanssa (Greenberg, 2011; Siegel, 2012), joissa yhdistyvät tunne, keho ja yhteys osana terapeuttista muutosta.
”Rakkauden vapautumisen – eli armon – myötä alamme tajuta elämäämme uudella tavalla.”
Lähteet ja tausta – Tutkimuksellinen perusta
Läsnäolon ja systeemisyyden terapia (LST) rakentuu laajaan tutkimusperinteeseen, joka yhdistää kiintymyssuhdeteorian, modernin neurotieteen, systeemisen ajattelun, kokemukselliset menetelmät ja eksistentiaalisen psykologian löydöksiä.
Tässä on keskeisiä lähteitä ja ajattelijoita, joiden työ on inspiroinut ja tukenut LST:n kehitystä.
Kiintymyssuhde ja turvallisuus
Turvan kokemus on kaiken muutoksen perusta. LST pohjaa kiintymyssuhdeteorian ja polyvagaaliteorian löydöksiin siitä, miten yhteys ja turvallisuus mahdollistavat psykologisen kasvun.
• John Bowlby (1969, 1988): Attachment and Loss – kiintymyssuhteen merkitys psyykkisen kehityksen ja turvan kokemuksen perustana.
• Mary Ainsworth (1978): Patterns of Attachment – turvallisen ja välttelevän kiintymyksen erot ja niiden vaikutus elämänkulkuun.
• Peter Fonagy & Mary Target (2002): mentalisaatioteoria ja reflektiivinen kyky hoivasuhteiden kehittymisen ytimessä.
• Stephen Porges (2011): The Polyvagal Theory – turvallisuuden neurofysiologia ja yhteyden hermostolliset juuret.
Myötätunto ja tunteiden säätely
Myötätunto on ihmisen evolutiivinen voimavara, joka rauhoittaa hermostoa ja mahdollistaa emotionaalisen integraation.
• Leslie Greenberg (2011): Emotion-Focused Therapy – tunneprosessien korjaava potentiaali terapeuttisessa suhteessa.
• Sue Johnson (2008): Hold Me Tight – kiintymyssuhdepohjainen tunnekeskeinen pari- ja yksilöterapia.
• Paul Gilbert (2009, 2010, 2022): Compassion-Focused Therapy – myötätunnon evolutionäärinen ja neurofysiologinen ulottuvuus.
• Tania Singer & Matthieu Ricard (2015): myötätunnon ja empatian erottelu sosiaalisen neurotieteen näkökulmasta.
• Davidson & Lutz (2008): mindfulnessin vaikutus hermoston plastisuuteen.
• Jon Kabat-Zinn (1990): Full Catastrophe Living – tietoisen läsnäolon käytännön sovellukset ja tutkimusnäyttö.
Psykodraama ja toiminnalliset menetelmät
Psykodraama toi LST:hen toiminnallisen ulottuvuuden, jossa kokemuksellinen työskentely ja roolinvaihto luovat mahdollisuuden syvään korjaavaan kokemukseen.
Yhdentoista vuoden intensiivinen työskentely psykodraaman parissa toi syvän ymmärryksen toiminnallisen terapian voimasta, ihmissuhdedynamiikoista ja korjaavien kokemusten merkityksestä.
Psykodraaman vaikutus näkyy LST:ssä erityisesti kokemuksellisessa ja kehollisessa työskentelyssä sekä siinä, miten ryhmä toimii parantavana kenttänä – aivan kuten konstellaatiotyössä.
• Jacob Levy Moreno (1946, 1953): psykodraaman ja sosiometrian perustaja – yhteisöllisen, toiminnallisen terapian ja roolinvaihdon menetelmät.
• Zerka T. Moreno (1969): psykodraaman terapeuttinen rakenne ja roolien dynamiikka.
• A. Blatner (2000): Foundations of Psychodrama – psykodraaman teoreettinen ja terapeuttinen perusta.
• J. Nolte (2014): The Philosophy, Theory and Methods of Moreno – psykodraaman merkitys korjaavien kokemusten synnyssä ja yhteisöllisessä prosessissa.
Systeeminen ymmärrys ja ylisukupolvisuus
Ihminen on osa suurempaa elävää kokonaisuutta.
• Bert Hellinger (1999, 2001, 2009): perhekonstellaation fenomenologinen perusta ja käsitys rakkauden liikkeistä.
• Gunthard Weber (2008): Organizational Constellations – systeeminen ajattelu organisaatioiden ja perheiden dynamiikoissa.
• Ludwig von Bertalanffy (1968): General System Theory – elämän kokonaisuuden ja vuorovaikutuksen periaatteet.
• Allan Schore (2012): varhaisen vuorovaikutuksen neurobiologia ja ylisukupolvinen tunnesiirtymä.
• Rachel Yehuda et al. (2016): epigeneettinen tutkimus traumaattisten kokemusten periytymisestä.
Merkitys, arvot ja toiminta
Arvojen mukainen toiminta lisää hyvinvointia.
• Viktor E. Frankl (1946): Man’s Search for Meaning – merkityksen löytyminen kärsimyksen keskellä.
• Steven C. Hayes, Kelly Wilson & Kirk Strosahl (2011): Acceptance and Commitment Therapy – arvojen mukainen toiminta ja psykologinen joustavuus.
• Edward Deci & Richard Ryan (2000): Self-Determination Theory – sisäisen motivaation ja merkityksellisyyden yhteys hyvinvointiin.
Rakkaus, omatunto ja evoluution psykologia
Yhteyden ja moraalin hermostolliset juuret.
• Dacher Keltner (2009, 2023): rakkauden, myötätunnon ja moraalin sosiaalinen neurobiologia.
• John Cacioppo & William Patrick (2008): Loneliness: Human Nature and the Need for Social Connection – yhteyden fysiologiset ja emotionaaliset ulottuvuudet.
• Paul Gilbert (2010): omatunto ja rakkaus evolutiivisina säätelyjärjestelminä.
• Daniel J. Siegel (2012): The Developing Mind – yhteyden neurobiologia ja interpersoonallinen neurotiede.
Eksistentiaalinen ja filosofinen ulottuvuus
Merkitys, vapaus ja elämän mysteeri.
• Irvin D. Yalom (1980, 2008): eksistentiaalinen psykoterapia ja neljä perustavaa ihmisen kysymystä: kuolema, vapaus, yksinäisyys ja merkitys.
• Paul Tillich (1952): The Courage to Be – hengellisyyden ja psykologisen olemassaolon yhteys.
• Paul T. P. Wong (2011): merkityskeskeinen psykologia ja positiivisen psykologian integraatio eksistentiaaliseen näkemykseen.
• Carl Rogers (1961): On Becoming a Person – rakkaudellinen hyväksyntä ihmisen kasvun edellytyksenä.
LST:n kehitystyö
LST:n taustalla on yli kolmenkymmenen vuoden terapeuttinen, meditatiivinen ja systeeminen tutkimus- ja ohjaustyö. TkT Jani Romanin työ yhdistää psykodraaman toiminnallisuuden, konstellaation systeemisyyden, mindfulnessin läsnäolon ja myötätunnon neurofysiologian.
Roman on opiskellut perhekonstellaatiota ja ohjannut sitä yli kahden vuosikymmenen ajan, joista 16 vuotta saksalaisen terapeutin Svagito Liebermeisterin johdolla. Vuonna 2007 hän osallistui Bert Hellingerin kesäkouluun Itävallan Pichlissä, missä hän keskusteli Hellingerin kanssa henkilökohtaisesti ja syvensi ymmärrystään menetelmän filosofiasta.
Tätä edelsi yhdentoista vuoden intensiivinen koulutus ja työ psykodraaman parissa, joka loi vahvan perustan toiminnalliselle terapialle, ihmissuhdedynamiikan ymmärtämiselle ja korjaavien kokemusten tunnistamiselle.
LST:n kehitystyön taustalla on myös yli kolmenkymmenen vuoden meditaatioharjoitus ja mindfulnessin opettaminen. Meditaatio on LST:ssä myös metodologinen perusta: se mahdollistaa havainnoinnin ilman ennakko-oletuksia ja on siten lähellä fenomenologista tutkimusotetta, jota moderni psykoterapia ja neurotiede lähestyvät yhä enemmän (esim. Siegel, 2012; Dahl et al., 2015).
