Perhekonstellaatio

Miksi konstellaatio?

Kuinka paljon haasteistamme liittyy ihmissuhteisiin ja minäkuvaan? Valtaosa, enemmän tai vähemmän. Parisuhde, suhde omiin vanhempiin, suhde lapsiin, suhde ystäviin – ja myös suhde työhön ja työtovereihin, ja lopulta suhde elämään.  

Näihin suhteisiin liittyy se, miten paljon koemme onnea ja merkityksellisyyttä.  

Perhekonstellaatio on menetelmä, jonka avulla suhteisiin liittyviä kokemuksia, kuten tunteita ja alitajuisia sidoksia, voidaan tehdä näkyväksi. Konstellaatio on kuitenkin enemmän kuin vain menetelmä, sillä on monenlaisia lähestymistapoja, joissa hyödynnetään samankaltaisia elementtejä kuin konstellaatiossa, esimerkiksi psykodraama, hahmoterapia tai Internal Family Systems (IFS). Merkityksellistä konstellaatiotyöskentelyssä on sen taustalla olevat oivallukset ihmissuhteista, rakkaudesta ja omastatunnosta.
 

”Rakkaus on yksinkertainen. Se seuraa elämän omia liikkeitä.”

– Bert Hellinger, Movements of the Soul (2001)

Perhekonstellaation historia

Perhekonstellaation historia avaa, miten se on elävä ja jatkuvasti kehittyvä lähestymistapa. Ymmärtämällä, mistä se on tullut, voimme nähdä, mihin suuntaan se voi kasvaa.

Perhekonstellaation juuret ovat toiminnallisessa terapiassa ja systeemisessä ajattelussa. Menetelmän kehittäjä, saksalainen teologi ja psykoterapeutti Bert Hellinger (1925–2019), yhdisti havaintoja ryhmädynamiikasta, psykoanalyysista, eksistentiaalisesta filosofiasta ja fenomenologiasta. 

1. Juuret ennen Hellingeriä – systeeminen ja kokemuksellinen maaperä

Perhekonstellaation synty ei ollut yksittäinen oivallus, vaan pitkä kehityskulku, joka sai vaikutteita 1900-luvun psykoterapian eri suunnista.  

Toisen maailmansodan jälkeen terapeuttinen ajattelu alkoi siirtyä yksilöstä kohti ihmissuhteiden, yhteyden ja perhesysteemien ymmärtämistä.  

Keskeisiä edeltäjiä olivat:
• Virginia Satir – Family Reconstruction: kokemuksellinen menetelmä, jossa perheen sisäiset suhteet asetettiin näkyväksi.
• Murray Bowen – Family Systems Theory: käsitys ylisukupolvisista tunnesiteistä ja “eriytyneisyydestä”.
• Ivan Boszormenyi-Nagy – Invisible Loyalties: lojaliteettien ja oikeudenmukaisuuden näkymättömät siteet, jotka toistuivat sukupolvesta toiseen.
• Jacob Levy Moreno – Psykodraama: toiminnallinen, rooleihin ja spontaanisuuteen perustuva terapia, jossa yhteisöllinen kenttä toi esiin tiedostamattomia suhteita.
• Ludwig von Bertalanffy – General System Theory (1968): kokonaisuuden ja vuorovaikutuksen periaate, joka loi pohjan systeemiselle ajattelulle.  

Fenomenologinen filosofia (Husserl, Heidegger, Merleau-Ponty) vaikutti siihen, miten myöhemmin konstellaatiotyössä korostui fenomenologisuus eli havainnointi ilman tulkintaa – “ei-tietämisen asenne”.
 

2. Bert Hellinger ja perhekonstellaation synty

3. Hellingerin työn kolme vaihetta

Perhekonstellaation kehitystä voidaan ymmärtää myös Hellingerin oman sisäisen matkan kautta.  Hänen työnsä jakautuu selkeästi kolmeen vaiheeseen.

On hyvä tunnistaa, että kaikissa vaiheissa Hellingerin puheet ja vuorovaikutus asiakkaiden kanssa olivat usein tärkeämpiä kuin itse konstellaatiot. Hellingerin työssä itse vuorovaikutus ja hänen tapansa olla asiakkaan kanssa olivat usein työskentelyn ydin – muutos syntyi kohtaamisesta, ei tekniikasta.

Ensimmäinen vaihe (1980–1999) – Rakkauden järjestykset  

Tässä vaiheessa työ oli rakenteellista ja psykologista. Hellinger tarkkaili, miten perhesiteet muodostavat näkymättömän järjestyksen, jossa tietyt periaatteet – kuuluvuus, järjestys ja tasapaino – ohjaavat rakkautta.  

Perhekonstellaatioita toteutettiin terapeuttisesti ja loogisesti: ohjaaja asetti edustajat ja seurasi, missä “rakkauden virta” oli tukossa. Tämä vaihe loi menetelmän muodon ja teki siitä laajasti tunnetun.  

Keskeinen teema: järjestys, kuuluvuus ja tasapaino.
Luonne: terapeuttinen, rakenteellinen, dialoginen.
• Hellinger loi perhekonstellaation muodon yhdistäen systeemisen perheterapian, psykoanalyysin ja kokemukselliset menetelmät.
• Ohjaaja asetti perheenjäsenet kenttään ja seurasi, missä “rakkauden virta” oli tukossa.
• Työskentely oli loogista, usein jopa kaavamaista, mutta mullistavaa siinä, miten se toi perhesiteet näkyväksi.
• “Rakkaus tarvitsee järjestystä” oli aikakauden ydinlause.

“Rakkaus tarvitsee järjestystä.”

– Bert Hellinger

Toinen vaihe (2000–2006) – Sielun liikkeet  

1990-luvun lopulla Hellinger alkoi luopua ohjaamisesta ja “tietämisestä”. Hän oivalsi, että todellinen muutos ei synny terapeutin ratkaisuista vaan elämän omasta liikkeestä, joka ilmenee kentässä.  

Tätä vaihetta kutsutaan nimellä Movements of the Soul tai Sielun liikkeet. Ohjaaja siirtyi taka-alalle ja alkoi vain seurata, mitä tapahtuu, kun ihmiset asettuvat kenttään ja antautuvat sen vaikutukselle. Ratkaisut ja sanat väistyivät; tilalle tuli hiljaisuus ja liike.  

Tämä oli fenomenologinen käänne – siirtymä psykologisesta rakenteesta kohti olemisen kokemusta. Työ muuttui henkisemmäksi, meditaation kaltaiseksi.  
   
Keskeinen teema: vapautuminen ohjauksesta – elämän oma liike.
Luonne: intuitiivinen, henkistyvä, fenomenologinen.
• Hellinger alkoi puhua Movements of the Soul.
• Ohjaaja ei enää “järjestänyt” vaan seurasi, miten elämä itse liikkuu.
• Edustajat alkoivat liikkua vapaasti; ohjaaja teki vähemmän ja kuunteli enemmän.
• Konstellaatio alkoi muistuttaa meditaatiota – hiljaisuuden ja olemisen työskentelyä.
 

”Kun auttaja astuu taakse, elämä astuu eteen.”

– Bert Hellinger, Acknowledging What Is (2003)

Kolmas vaihe (2007–2017) – Hengen liikkeet / Hellinger Sciencia  

Elämänsä viimeisinä vuosina Bert Hellinger siirtyi yhä henkisempään suuntaan, jota hänen puolisonsa Sophie Hellinger alkoi kutsua nimellä Hellinger Sciencia – “Hellingerin tiede”.  

Siinä missä Bertin fenomenologinen ote oli kuunteleva ja salliva, Sophien työskentely sai usein auktoriteettisemman ja määräävämmän muodon. Monet pitkäaikaiset kollegat kokivat tämän poikkeamisena työn alkuperäisestä hengestä.  

Samalla työ kuitenkin levisi laajasti erityisesti Espanjaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, missä se sai monimuotoisia muotoja – osa säilytti alkuperäisen fenomenologisen ytimen, osa liukui hengellisempään tai jopa dogmaattiseen tulkintaan.  

Keskeinen teema: sielusta henkeen – yhteys suurempaan voimaan.
Luonne: minimalistinen, hengellinen, hidas ja sisäänpäin kääntynyt.
• Hellinger alkoi puhua Movements of the Spirit Mind.
• Työskentely alkoi usein vain yhdellä edustajalla.
• Hellinger sanoi, ettei ihminen ohjaa liikettä – “liike ohjaa ihmistä”.
• Sophien rooli vahvistui, ja hän toi mukaan voimakkaamman henkisen ja opillisemman painotuksen.
• Konstellaatiot olivat hitaita, hiljaisia ja hyvin vähän sanoja sisältäviä.
• Tässä vaiheessa Hellinger laajensi ymmärrystään omantunnon mekanismeista ja rakkaudesta.  

Käytännössä nämä eri kehitysvaiheet eivät sulje toisiaan pois: yhdessä konstellaatiossa voidaan hyödyntää kaikkia kolmea.

Hellingerin suuntautumista voisi kuvata kiteytetysti näin: 90-luvulla hän suuntautui perhedynamiikkoihin ja ihmisten välisiin suhteisiin, kun taas 2000-luvulla hänen huomionsa kohdistui yhä enemmän suurempaan voimaan ja ihmisen suhteeseen tähän voimaan.
   

”Sielun liike johdattaa meitä johonkin itseämme suurempaan.”

– Bert Hellinger, No Waves Without the Ocean (2014)

Neljäs vaihe (2017-) – Monimuotoistuminen ja Original Hellinger® Familienstellen  

Keskeinen teema: menetelmä jakaantuu ja alkaa yhdistyä muihin viitekehyksiin.
Luonne: globaali, trauma-tietoinen, hermostollinen, myötätuntoon perustuva.
• Sophien johdolla syntyi Original Hellinger® Familienstellen, joka on spirituaalisempi kuin aiemmat muodot, mutta rinnalle on noussut monia uusia suuntia.
• Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa syntyi energiatyöhön painottuneet tulkinnat (monet ovat yhdistäneet konstellaatioon spirituaalisia ja new age -tyylisiä ideoita).
• Samaan aikaan Euroopassa ja Pohjoismaissa menetelmää alettiin yhdistää kiintymyssuhdeteoriaan, neurobiologiaan ja mindfulnessiin.
• Konstellaatiosta tuli osa laajempaa psykoterapeuttista ja yhteisöllistä kehitystä – fenomenologinen perusta säilyi, mutta ymmärrys syveni hermostolliseen ja myötätuntoiseen suuntaan.
   

4. Toisen sukupolven kehittäjät ja laajeneminen

1990-luvulta eteenpäin konstellaatiotyö levisi laajasti Eurooppaan ja maailmalle. Hellingerin ympärille muodostui joukko terapeutteja ja kouluttajia, jotka kehittivät menetelmää eri suuntiin – osa pitäytyi ensimmäisen vaiheen rakenteellisuudessa, osa jatkoi fenomenologista linjaa.

Keskeisiä kehittäjiä:
• Hunter Beaumont – toi työhön psykodynaamisen ja eksistentiaalisen ymmärryksen, auttoi Hellingeriä teoretisoimaan työnsä.
• Gunthard Weber – toi konstellaation yritysmaailmaan ja julkaisi sen ensimmäiset tieteelliset kuvaukset.
• Albrecht Mahr – kehitti käsitteen “sielun kenttä” ja yhteisölliset konstellaatiot.
• Svagito Liebermeister – oli yksi Hellingerin työn varhaisista oppilaista, joka yhdisti konstellaation meditaatioon ja tietoisuustyöhön sekä Oshon opetuksiin. Hänen työnsä vaikutti vahvasti Euroopassa, erityisesti Turkissa (todennäköinen esikuva Another Self sarjan terapeutille) ja Pohjoismaissa.
• Brigitte Champetier de Ribes – toi työn espanjankieliseen maailmaan ja säilytti sen fenomenologisen ytimen.
• Jan Jacob Stam – kehitti organisaatiokonstellaatiota yritysten ja yhteisöjen käyttöön.  

5. Leviäminen latinalaisessa maailmassa

Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa perhekonstellaatiosta tuli 2000-luvulla laajamittainen ilmiö. Erityisesti Brigitte Champetier de Ribes levitti Hellingerin työn ja loi koulutusjärjestelmän, joka yhdisti fenomenologisen lähestymisen hengellisyyteen.

Brasiliassa menetelmä otettiin käyttöön myös sovittelumenetelmänä oikeusjärjestelmässä, ja siitä tuli osa yhteisöjen ja koulujen konfliktien ratkaisua. Samaan aikaan syntyi uusia tulkintoja, joissa yhdistettiin tietoisuusteorioita ja energiatyöskentelyä.

6. Nykyinen kehitysvaihe – integraatio ja tietoinen turvallisuus

Nykyään konstellaatiotyö elää neljättä kehitysvaihetta, jossa sen ydin yhdistyy modernin psykologian, hermostotutkimuksen ja myötätuntotieteen löydöksiin. Turvallisuus, traumaattisten reaktioiden ymmärrys ja kiintymyssuhdeteoria muodostavat uuden perustan systeemiselle ymmärrykselle. Uudessa vaiheessa konstellaatiota ei nähdä vain mystisenä ilmiönä, vaan ihmisen hermoston, mielen ja rakkauden vuorovaikutuksena.

👉 Lue lisää Wikipediasta

”Kaikki liikkeet, jotka nousevat rakkaudesta, tuovat rauhan.”

– Bert Hellinger

7. Yhteenveto – Hellingerin perintö

Perhekonstellaatio on kulkenut pitkän matkan:
• teologisesta maailmankuvasta fenomenologiseen psykologiaan,
• yksilön kärsimyksestä rakkauden järjestyksiin,
• ja psykologisesta menetelmästä kohti tietoisuuden tutkimusta.  

Kaikkia sen muotoja yhdistää sama perusliike: Rakkaus etsii paikkaansa.  

Kun rakkaus saa virrata oikeassa järjestyksessä, ihminen vapautuu menneestä ja voi ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se on.  

Hellingerin oivallusten ytimessä on omantunnon ja rakkauden välinen jännite – ihminen kantaa syyllisyyttä ja rakkautta samanaikaisesti, kunnes oivaltaa, että todellinen rakkaus vapauttaa myös syyllisyydestä. 

Perhekonstellaation historia Suomessa

Ensimmäinen perhekonstellaatioryhmä järjestettiin Suomessa vuonna 2002. Amita Riikka Lehti oli tutustunut menetelmään jo vuonna 1998 Intiassa Osho-keskuksessa, ja yhdessä Jani Romanin kanssa he kutsuivat Osho-terapiakeskuksen johtajan Svagito Liebermeisterin Suomeen. Siitä lähtien Svagito on käynyt Suomessa vuosittain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Svagito Liebermeister (s. 1957) on saksalainen psykologi, terapeuttikouluttaja ja yksi varhaisista perhekonstellaation kansainvälisistä opettajista. Hän kouluttautui useissa terapiamuodoissa – mm. Gestaltissa, neo-Reichilaisessa työskentelyssä, tantran, meditaation ja Osho-tradition piirissä – ennen kuin kohtasi Hellingerin työn 1990-luvun puolivälissä. Hän oli yksi niistä kymmenistä kouluttajista, jotka Hellinger kutsui työpajoihinsa tekemään demonstraatioita ja myöhemmin opettamaan omaa tulkintaansa menetelmästä. Hän perusti oman koulutuksensa ja lähestymistapansa (“Family Constellations and Zen Counseling”) jo varsin varhain, noin vuosituhannen vaihteessa, jolloin hän myös julkaisi ensimmäisen kirjansa aiheesta. Svagito omaksui nopeasti Hellingerin uudet toimintatavat ja edustaa meditatiivista ja tietoisuuspohjaista linjaa, joka on säilyttänyt Hellingerin alkuperäisen fenomenologisen asenteen. Erityistä on nimenomaan hänen vahva meditaatiotaustansa, mikä näkyy hänen työskentelyssään.

Suomessa varhaisia konstellaatioiden tekijöitä ovat olleet Lehden ja Romanin lisäksi myös Sirpa Tuominen, joka tuli mukaan vuonna 2004 Svagiton ryhmiin.

Tietoisuus konstellaatiosta levisi hitaasti Suomessa. Yksi haaste on saattanut olla sen linkittyminen aluksi vahvasti Osho-ryhmiin.  

Roman rakensi varhain omaa lähestymistapaansa ilman Osho-kytkentää ja alkoi soveltaa menetelmää myös organisaatioiden kehittämiseen (opintoja mm. Klaus Hornin johdolla). Hän toteutti toimintatutkimusta vuosina 2009-2021 yli 20 organisaatiossa – mukana myös Suomen suurimpia fuusioita – osin Työsuojelurahaston tukemana. Roman on tehnyt uraauurtavaa työtä myös yhteiskunnallisten konstellaatioiden parissa 2000-luvun alusta lähtien.  

Hän perusti vuonna 2012 Facebookiin ”Konstellaatiot Suomi” -ryhmän. Vuodesta 2016 alkaen Roman on kouluttanut organisaatiokonstellaatiota ja vetänyt pitkiä perhekonstellaatiopohjaisia terapiaryhmiä. Vuodesta 2017 lähtien hän on kouluttanut myös perhekonstellaation käyttöä. Hänen työskentelyään ovat muokanneet meditatiivisuus, halu ymmärtää syvemmin ihmismielen toimintamekanismeja ja Bert Hellingerin koulutus vuonna 2007.  

Vuonna 2016 Roman julkaisi toistaiseksi ainoan suomenkielisen aihetta käsittelevän kirjan ”Systeeminen konstellaatio ja systeeminen ymmärrys”.  

2020-luvulla konstellaatio nousi laajempaan tietoisuuteen mm. Miehen mieli -podcastin (Viljami Lehtonen) myötä sekä uusien toimijoiden näkyvyyden kasvaessa. Solja Suoheimo tuli esiin “Kvanttikonstellaatio®”-nimikkeellä. Amita Lehti palasi Suomeen pitkän Italian-jakson jälkeen.  

Nykyisin Suomessa on monia tekijöitä ja tyylisuuntia, ja uusia variaatioita syntyy jatkuvasti.  

Roman toteutti vuosina 2021-2024 tähän mennessä kansainvälisesti laajimman perhekonstellaatiota käsittelevän tutkimuksen, johon osallistui 114 henkilöä ja jossa tehtiin ja analysoitiin yli 130 konstellaatiota, myös pidemmän aikavälin vaikutusten osalta (seitsemän ryhmää, joiden kestot 2-10 kk). Tutkimuksessa hyödynnettiin usean osallistujan aiempaa psykoterapiakokemusta ja pyydettiin heitä vertailemaan kokemusta. Näitä osallistujia oli useita kymmeniä. Heidän kokemuksissaan konstellaatio tuottaa enemmän myötätuntoa ja ymmärrystä kuin perinteinen puheeseen perustuva psykoterapia. He kokivat konstellaatiotyöskentelyn tehokkaammaksi ja vaikuttavammaksi, ja se auttoi myös pääsemään paremmin yhteyteen tunteiden kanssa. Romanin tutkimus on vielä vertaisarvioimaton.  

Roman on kehittänyt konstellaatioteoriaa edelleen ja luonut käsitteen ”rakkausomatunto”, joka luo uudenlaista ymmärrystä niin perinteisiin psykologisiin teorioihin kuin myös henkisiin filosofioihin. (Lue lisää rakkausomastatunnosta LST-sivulla.)

Suomessa tunnettuja ohjaajia Romanin ja Lehden ohella: Kaisa Peltola (opiskellut Svagito Liebermeisterin opissa), Malla Hintsala (opiskellut Svagito Liebermeisterin ja Romanin johdolla), Elina Mikkola ja Rubén Nagore (opintoja Espanjassa).  

IOASTin linja perustuu fenomenologisuuteen, rakkausomantunnon ja kiintymyssuhteen merkityksen ymmärtämiseen sekä meditatiiviseen lähestymiseen. Roman on kehittänyt myös ydinkonstellaation, joka kiteyttää työskentelyn ytimen yksinkertaiseen mutta syvälliseen muotoon. 

Haluatko oppia perhekonstellaatiota?