Terapiasuuntaus
Läsnäolon ja systeemisyyden terapia (LST)
- Rakkaudellinen läsnäolo
- Systeeminen ymmärrys
- Merkityksellinen toiminta
LST on terapeuttinen viitekehys, jossa ihminen kohdataan sekä yksilönä että osana suhteitaan, sukuaan ja yhteisöjään.
Se yhdistää tunnekeskeisen työskentelyn, konstellaation, mindfulnessin ja hyväksymis- ja omistautumisterapian kokonaisuudeksi, joka on enemmän kuin osiensa summa. Muutoksen ytimessä ei ole yksittäinen tekniikka, vaan tapa kohdata.
LST:n ydin
LST:ssä menetelmät eivät ole rinnakkainen työkalupakki, josta valitaan tilanteeseen sopiva tekniikka. Tunnekeskeinen työ, konstellaatio, läsnäolo ja arvojen mukainen toiminta ovat saman kohtaamisen eri puolia, ja niitä yhdistää rakkaudellinen läsnäolo.
Siksi terapeutti itse on LST:ssä tärkein menetelmä.
Terapeutin oma läsnäolo, hänen yhteytensä omaan kokemukseensa ja hänen oma kasvunsa kantavat työtä enemmän kuin mikään yksittäinen tekniikka. Siksi LST:tä ei opita pelkkinä menetelminä: koulutuksissa terapeuttinen työskentely kulkee mukana alusta loppuun, ja oma terapia kuuluu polkuun.
Kolme ydinelementtiä
Kolme ydinelementtiä kuvaavat, mitä LST on.
Rakkaudellinen läsnäolo
Hyväksyvä ja myötätuntoinen tila, joka luo turvaa ja mahdollistaa muutoksen. Turva synnyttää korjaavan kokemuksen, joka auttaa rakentamaan uudenlaista minäkuvaa ja syvempää yhteyttä toisiin. Läsnäolon taito on myös edellytys sille, että voimme työstää ja kehittää itseämme.
Systeeminen ymmärrys
Yksilö on osa suurempaa elävää kokonaisuutta: perhettä, sukua, yhteisöä, ihmiskuntaa ja ekosysteemiä. Konstellaation avulla voidaan nähdä näkymättömiä sidoksia ja alitajuisia dynamiikkoja sekä työstää niitä – myös sitä, miten projisoimme menneisyyttä nykyhetkeen.
Merkityksellinen toiminta
Merkityksellinen toiminta on rakkauden ilmentämistä elämässä. Meissä on syvä tarve olla hyödyksi ja palvella elämää. Tätä tukee erityisesti hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT), jonka avulla tunnistetaan omat arvot ja otetaan konkreettisia askelia niitä kohti. Kasvu ei ole vain menneen käsittelemistä, vaan myös uudenlaista toimintaa nykyhetkessä.
Miten LST ymmärtää muutoksen
Ihminen oppii suojaamaan itseään kokemuksilta, jotka ovat joskus olleet liian vaikeita kohdata. Suojautumisen tavat syntyvät suhteissa – kiintymyssuhteissa, perheessä ja suvun historiassa – ja ne jatkavat elämäänsä silloinkin, kun alkuperäinen tilanne on jo ohi.
LST:ssä näitä kuvioita ei pyritä vain ymmärtämään, vaan kohtaamaan kokemuksellisesti turvallisessa suhteessa – tunteen ja kehon tasolla, siellä missä ne on alun perin opittu.
Kuvio ei myöskään usein ole ihmisen yksin. Se voi kulkea perhesysteemissä sukupolvelta toiselle, ja silloin muutos koskee koko systeemiä. Kokemus on näyttänyt, että syvä rentoutuminen tapahtuu, kun emme hoida vain yhtä perheenjäsentä, vaan koko perhesysteemi saa vapauttaa jumiin jääneen rakkauden.
Kiinnipitäminen on sokeaa alitajuista rakkauttamme. Irtipäästäminen on laajempaa tietoista rakkautta, johon voimme vapautua ja kasvaa.
Rakkausomatuntoteoria – LST:n sydän
LST:n teoreettisessa ytimessä on rakkausomatuntoteoria (love-conscience theory). Se selittää, miten ja miksi kiintymyssuhde ja ylisukupolviset sidokset syntyvät, ja nostaa rakkauden keskeiseksi tekijäksi ihmismielen toiminnassa.
Omatunto on evolutionaarisen rakkauden ilmenemä.
Teorian mukaan omatunto ja rakkaus liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Omatunto – eli syyllisyys – tulee selkeästi näkyviin konstellaatiotyöskentelyssä. Seuraamalla syyllisyyttä löydämme ne sidokset, jotka pitävät ihmistä kiinni menneessä. Nämä alitajuiset lojaliteetit ovat rakkauden sidoksia, ja ne ovat niin vahvoja, ettei pelkkä mielen päätös irrottautua riitä. Siihen tarvitaan uudenlainen rakkaudellinen ymmärrys, joka vapauttaa myös aiemmat sukupolvet kärsimyksestä.
Monissa hengellisissä traditioissa puhutaan armosta. LST:ssä armo ymmärretään psykologisesti: rakkauden vapautumisena, jonka myötä näemme itsemme ja läheisemme uusin, armollisin ja rakkaudellisin silmin. Silloin voimme vihdoin kohdata toisen ihmisen sellaisena kuin hän on – ja hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme.
Teorian lähtökohdilla on yhtymäkohtia sosiaalisen neurotieteen tutkimukseen yhteydestä, kiintymyksestä ja ihmisen sosiaalisesta luonteesta (Cacioppo & Patrick, 2008; Keltner, 2009).
Miten LST:ssä työskennellään?
Kolme ydinelementtiä kuvaavat, mitä LST on. Työskentelyssä ne toteutuvat neljän työskentelytavan kautta, jotka kulkevat vastaanotolla limittäin eivätkä peräkkäisinä vaiheina.
Vastaanotolla LST näkyy ennen kaikkea tapana olla läsnä. Terapeutti kuuntelee sekä sitä, mitä kerrotaan, että sitä, mitä tunteissa ja kehossa tapahtuu juuri nyt. Keskustelu voi siirtyä tunnetyöskentelyyn, hetken hiljaiseen havainnointiin tai konstellaatioon sen mukaan, mitä prosessi tarvitsee.
Tunnekeskeinen ote
Terapeuttinen suhde luo turvallisen tilan, jossa vältettyjä tunteita ja kiintymyssuhdehaavoja voidaan kohdata. Tämä työ on käytännössä rakkauden vapauttamista: opimme ilmaisemaan ja vastaanottamaan rakkautta. Otteen taustalla ovat tunnekeskeinen terapia (EFT), myötätuntokeskeinen terapia (CFT), kiintymyssuhdeteoria ja mentalisaatio.
Konstellaatio
Perhekonstellaatio tuo työhön systeemisen ulottuvuuden. Sen avulla tutkitaan ihmissuhteisiin ja ylisukupolvisiin sidoksiin liittyviä kuvioita – ja voidaan tunnistaa, että kiintymyssuhteissa ilmenevät haavat ovat usein seurausta perhehistorian vaikeista kokemuksista. LST:ssä konstellaatiota tehdään sekä ryhmissä että yksilötyöskentelyssä.
Mindfulness ja läsnäolo
Meditaatio ja läsnäoloharjoitukset vahvistavat kykyä havaita omaa kokemusta ilman ennakko-oletuksia. Ne ovat osa asiakastyötä ja samalla terapeutin oman työn perusta: läsnäolo on taito, jota harjoitetaan.
HOT ja arvojen mukainen toiminta
Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) tuo työskentelyyn arvojen ja toiminnan näkökulman. Sen avulla ihminen voi tunnistaa, mikä hänelle on aidosti tärkeää, huomata sisäiset esteet, jotka vievät häntä poispäin arvoistaan, ja ottaa konkreettisia askelia kohti merkityksellistä toimintaa. Kun esteiden juuret ovat syvemmällä kuin mihin kognitiivinen työ yksin yltää, niitä työstetään tunnekeskeisesti ja konstellatiivisesti.
Tunnekeskeinen työ ja konstellaatio auttavat kohtaamaan ja vapauttamaan sitä, mikä sitoo. Mindfulness auttaa olemaan läsnä sille, mitä on. HOT auttaa suuntaamaan elämää eteenpäin.
Yhteisöllinen ja eksistentiaalinen ulottuvuus
Kukaan ei ole erillinen ja irrallinen. Perhesysteemissä, ja laajemminkin ihmissysteemeissä, yhden kärsimys koskettaa aina muitakin. Konstellaatioiden kautta avautuu usein näkymä laajempaan systeemiin, johon kuulumme: voimme nähdä, miten sukupolvia sitten käyty sota vaikuttaa yhä meihin, ja alkaa nähdä vastapuolen ei enää vihollisena vaan kärsivänä osapuolena samassa systeemissä.
Siksi LST:ssä paraneminen nähdään myös yhteisöllisenä eheytymisenä – liikkeenä pois erillisyyden, kilpailun ja pelon logiikasta kohti yhteyttä, yhteistyötä ja keskinäistä riippuvuutta kunnioittavaa maailmaa.
LST:ssä myös eksistentiaaliset kysymykset ovat osa kasvua. Elämän mysteeri ja psykologinen ymmärrys eivät ole vastakohtia, kuten eivät tutkimus ja hengellisyyskään. Hengellisten traditioiden viisauksia voidaan lukea psykologisena ymmärryksenä ihmisen vapautumisesta – ei moraalisina ohjeina, jotka helposti jumiuttavat dogmaattisiin uskomuksiin.
LST:n tausta
LST:n on kehittänyt TkT Jani Roman yli kolmen vuosikymmenen terapeuttisen, meditatiivisen ja systeemisen työn pohjalta. Se muotoutui omaksi terapiasuuntauksekseen IOASTin lyhytterapeuttikoulutuksen myötä vuosina 2024–2025.
Taustalla on yhdentoista vuoden koulutus ja työ psykodraaman parissa, joka loi perustan toiminnalliselle terapialle ja korjaavien kokemusten ymmärtämiselle. Perhekonstellaatiota Roman on opiskellut ja ohjannut yli kahden vuosikymmenen ajan, joista 16 vuotta saksalaisen terapeutin Svagito Liebermeisterin johdolla. Vuonna 2007 hän osallistui Bert Hellingerin kesäkouluun Itävallan Pichlissä.
Meditaatiota Roman on harjoittanut ja mindfulnessia opettanut yli kolmekymmentä vuotta. LST:ssä meditaatio on myös metodologinen perusta: se mahdollistaa havainnoinnin ilman ennakko-oletuksia ja on siten lähellä fenomenologista tutkimusotetta.
Nykyään LST:tä opettaa ja kehittää IOASTin kouluttajatiimi, ja LST-koulutuksista on valmistunut 18 LST-lyhytterapeuttia.
LST:n teoreettiset ja terapeuttiset juuret
LST:n käsitteet ja työskentelytavat nojaavat kuuteen teoreettiseen ja terapeuttiseen perinteeseen. Ne kytkeytyvät tutkimukseen eri tavoin: osa on laajasti tutkittuja terapiamuotoja ja teorioita, osa kokemuksellisia ja fenomenologisia menetelmiä. Alla olevat lähteet kuvaavat perinteitä, joihin LST:n osat liittyvät.
Kiintymyssuhde ja mentalisaatio
Turvan kokemus muutoksen perustana ja reflektiivinen kyky hoivasuhteiden ytimessä.
Bowlby, Ainsworth, Fonagy & Target, Porges
Tunnekeskeinen työ ja myötätunto
Tunneprosessien korjaava potentiaali terapeuttisessa suhteessa ja myötätunto säätelyjärjestelmänä.
Greenberg, Johnson, Gilbert, Neff & Germer
Mindfulness ja meditaatio
Tietoinen läsnäolo, tunnesäätely ja yhteyden neurobiologia.
Kabat-Zinn, Davidson & Lutz, Siegel
Systeeminen ajattelu ja perhekonstellaatio
Ihminen osana suurempaa elävää kokonaisuutta ja ylisukupolviset sidokset.
Hellinger, Weber, von Bertalanffy, Schore
Psykodraama ja toiminnalliset menetelmät
Kokemuksellinen työskentely, roolinvaihto ja ryhmä parantavana kenttänä.
J. L. Moreno, Z. T. Moreno, Blatner, Nolte
HOT, merkitys ja arvot
Hyväksyntä, psykologinen joustavuus, arvojen tunnistaminen ja toiminta kohti merkityksellistä elämää.
Hayes, Frankl, Deci & Ryan, Yalom, Rogers
Keskeiset lähteet
Kiintymyssuhde ja turvallisuus
- Bowlby, J. (1969, 1988). Attachment and Loss.
- Ainsworth, M. (1978). Patterns of Attachment.
- Fonagy, P. & Target, M. (2002). Mentalisaatioteoria ja reflektiivinen kyky.
- Porges, S. (2011). The Polyvagal Theory.
Myötätunto ja tunteiden säätely
- Greenberg, L. (2011). Emotion-Focused Therapy.
- Johnson, S. (2008). Hold Me Tight.
- Gilbert, P. (2009, 2010, 2022). Compassion-Focused Therapy.
- Neff, K. (2003). Self-Compassion: An Alternative Conceptualization of a Healthy Attitude Toward Oneself.
- Neff, K. & Germer, C. (2018). The Mindful Self-Compassion Workbook.
- Singer, T. & Ricard, M. (2015). Myötätunnon ja empatian erottelu sosiaalisessa neurotieteessä.
- Davidson, R. & Lutz, A. (2008). Mindfulness ja hermoston plastisuus.
- Kabat-Zinn, J. (1990). Full Catastrophe Living.
Psykodraama ja toiminnalliset menetelmät
- Moreno, J. L. (1946, 1953). Psykodraama ja sosiometria.
- Moreno, Z. T. (1969). Psykodraaman terapeuttinen rakenne ja roolien dynamiikka.
- Blatner, A. (2000). Foundations of Psychodrama.
- Nolte, J. (2014). The Philosophy, Theory and Methods of J. L. Moreno.
Systeeminen ymmärrys ja ylisukupolvisuus
- Hellinger, B. (1999, 2001, 2009). Perhekonstellaation fenomenologinen perusta.
- Weber, G. (2008). Organizational Constellations.
- von Bertalanffy, L. (1968). General System Theory.
- Schore, A. (2012). Varhaisen vuorovaikutuksen neurobiologia.
- Yehuda, R. et al. (2016). Traumaattisten kokemusten ylisukupolvinen siirtyminen.
Merkitys, arvot ja toiminta
- Frankl, V. E. (1946). Man’s Search for Meaning.
- Hayes, S. C., Strosahl, K. & Wilson, K. (2011). Acceptance and Commitment Therapy.
- Deci, E. & Ryan, R. (2000). Self-Determination Theory.
Rakkaus, omatunto ja evoluution psykologia
- Keltner, D. (2009, 2023). Rakkauden, myötätunnon ja moraalin sosiaalinen neurobiologia.
- Cacioppo, J. & Patrick, W. (2008). Loneliness: Human Nature and the Need for Social Connection.
- Siegel, D. J. (2012). The Developing Mind.
Eksistentiaalinen ja filosofinen ulottuvuus
- Yalom, I. D. (1980, 2008). Eksistentiaalinen psykoterapia.
- Tillich, P. (1952). The Courage to Be.
- Wong, P. T. P. (2011). Merkityskeskeinen psykologia.
- Rogers, C. (1961). On Becoming a Person.
LST käytännössä
Kaikki koulutukset, myös Uusi konstellaatiokoulutus (UK), löydät Koulutukset-sivulta.
